Joopa joo, eikös näin vuoden viimeisenä päivänä mietitä ja muistella kulunutta vuotta, noh ainakin minä nyt teen niin...

Me Eikan kanssa aloitimme kilpailu uramme 15.02. Kirkkonummella Masalan Kuplahallissa Eija Berglundin radoilla. Kovasti jännitti ja "pelotti" nuo ensimmäiset startit ja hyllyillä sitten lähdettiinkin eteenpäin... Ykkösluokassa sitten toiset kisamme olivat 01.03. Helsingissä Purinalla ja tuomarina oli Seppo Savikko toinen ratamme oli hylly ja toiselta saimme ensimmäisen tuloksemme 10/+2,79=12,79, se oli hienoa se, että SAI TULOKSEN, VAU! Tästä oli hyvä jatkaa ja seuraavat kisamme olivat 22.03, Hyvinkäällä Elina Hannikaisen radalla, jolta saimme ensimmäisen nousunollamme! JEE! Seuraavat kisamme oli 29.03. Kirkkonummella ja siellä teimme Eikan kanssa tuplanollat Anne Saviojan radoillaja saimme sertin ja nousimme kakkosluokkaan, VAU! Aivan oikein teimme siis aikamoisen "hattutempun" kun kolmella viimeisellä startilla nousimme kakkosiin ja teimme perätysten kolme nollaa...

Kakkosluokan sitten taas starttasimme 13.04. Pääsiäisenä Purinalla ja tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen jonka molemmilta radoilta saimme hyllyt. Täällä muuten olimme ensimmäistä kertaa hyppyradalla ja se jos mikä ei sitten sopinut meille ollenkaan, koska minulla ei ollut eväitä pitää pakkaa kasassa ja en osannut/tiennyt "oikeita" ohjausvalintoja radalle. Seuraavat kisamme oli sitten Järvenpäässä Vesa Sivosen tuomaroimina, kaksi agilityrataa ja tuloksena kaksi hyllyä. Sieltä suunnistin sitten Kouvolaan kisaamaan 02.05. tuomarina Leena Rantamäki-Lahtinen tuloksena kaksi tulosta 10/+13,68 ja 5/+8,50 , YES! Joo seuraavat kisat olivat 19.05. Porvoossa Mia Laamasen radat ja ne jos mitkä olivat meille aivan liian tekniset, valitettavasti tahi mitä valitettavaa siinä on ettei vielä osaa? Ei siis muuta kuin treeniä, treeniä ja treeniä siinä lääke!!! Siitä sitten 21.05. Vantaalle Ojankoon kisaamaan Marjo Heinon ja Anne Huittisen radoille, sieltä tuloksena hyllyt, mutta ei niin huonot eli kehitystä oli selvästi jo tapahtunut ja minun omista tyhmistä pienistä mokistani tuloksina HYL... Vantaalta suunnistettiin 23.05. Janakkalaan Sari Mikkilän radoille ja ne jos mitkä olivat "helppoja", mutta hylly putkemme jatkuuuuuuuuu... Minä pölvästi menin kaatamaan toisella Sarin radoista hypyn siivekkeen eli törmäsin siihen kirjaimellisestise oli varmaankin sen kauhean vesisateen syyenhän mä nyt muuten...

Juhannuskin 2009 tuli sitten osittain vietettyä agilityradoilla eli olimme kisaamassa 20.06. Piikkiössä ja tuomareina olivat Asko Jokinen ja Leena Rantamäki-Lahtinen. Askon radalta tuli hylly ja Leenan radalta saimme ensimmäisen ja myöskin tällähetkellä ainoan nousunollamme! Porvooseen jälleen kulki meidän tiemme 24.06. Mia Laamasen radalle... Tuloksena taasen kaksi hyllyä... Ei vieläkääntaitu Mian radat, mutta joskus sitten...

Ensimmäinen Agirotukin Nastolassa 03-04.07. on nyt sitten nähty ja korkattu, kivaa oli! Anne Saviojan radalla olin ensimmäisenä päivänä ja tuloksena harmillinen hylly kepeiltä... Seuraavana päivänä kaksi starttia Allan Mattsonin ja Bob Griffinin radoilla, tuloksina jo tutut hyllyt... Ei ihan ei pysy vielä palikat kohdallaan ohjaajalla ja koirakin oli tätä aikaa aivan hukassa...

Seuraavana kisattiin sitten 01.08. Järvenpäässä Henri Luomalan radoilla, toiselta radalta hylly ja vihdoinkin tulos 5/+2,20 toiselta radalta. Nyt oli jo jonkinlaista tatsia koiraan ja koiralla tekemisen makua, jospa se tästä...

Hyvinkäällä kisattiin Partasuiden mestaruudesta 24.08. tuomarina Johanna Nyberg. Harmillisesti teimme Eikan kanssa hyllyn ja epävirallisissa Partisten mestaruuskisoissa sitten Johanna Ollila ohjasi Eikkaa, koska minulla oli lonkka kipeänä ja virallinen osuus oli jo takanapäin.

17.10. starttasimme ensimmäisen kerran 3 starttia Riihimäellä Seppo Savikon radoilla, kaksi aksarataa ja yksi hyppis. Treenitaukoa siis oli ollut jonnii verran, mutta nyt sitten saimme agilityradoilta tulokset 5/+1,46=6,64 ja 15/+0,56=15,56. Hyppikseltä tuli hylly... Nuo aksaratojen 5 oli sitten tokavikan esteen kielto, perskeles! Ja 15 tuli kontaktilta 5 ja seuraavalta esteeltä kaksi kieltoa kun mamma ei tiennyt et miten nyt sitten jatkettais...???

Vuoden viimeiset startit teimme sitten Hyvinkäällä 01.11. Sami Topran radoilla ja tuloksena hylly ja 5/+4,49=9,49. Täällä sitten meni tonkapapu Nikkiskällä nenään ja Eikalla vaihtuivat kontaktimetodit eli 5 tuli puomin alastulolta ja sitä ennen oltiin patsasteltu A:lla jonka vuoksi tuo yliaika tuli, hitsi!

Kaikenkaikkiaan kisauramme on mennyt agility kehityksemme kanssa käsikädessä, elikkäs ykkösluokassa tuo "nopea" nousuni varmaankin johtui siitä, että olin jo harrastanut agilitya reippaan pari vuotta. Taitomme siis riitti juuri ja juuri tuohon, mutta juurikaan enempää emme Eikan kanssa osanneet. Minä varsinkaan en tiennyt termeistä ja tekniikoista hölkäsenpöläystä ennen kuin tutustuin Taijaan.

Olimme siis Taijan kanssa treenanneet jo yhden talven samassa treeniryhmässä ja viime talvena kevätpuolella sitten aloin tekemään häneen parempaa tuttavuuttaja kyselemään lisenssistä sekä kisaamisesta. Tiesin hänen jo muutaman startin verran kisanneen ja kyselin sitten, että voisimmeko yhdessä tuumin mennä kisoihin, koska minä en tiennyt niistä mitään ja en oikein yksikseni olisi "uskaltanutkaan". No Taijahan siinä päräytti et joo nyt sitten hommaat lisenssin ja ensimmäiset kisat kisaatte maaliskuussa Eikan kanssa Hyvinkäällä tutussa hallissa (treenasimme silloin Hyvinkäällä Koiraurheilukeskuksessa). SELVÄ! Siitä alkoi yhteistyömme joka jatkuu edelleen,sekä se myöskin syveni aikas nopsaan ystävyydeksi!

Rehellinen kun olen niin Taijaa kiitän nöyrimmästi ja oikein kovasti kun hän on jaksanut ja jaksaa edelleen minua opastaa ja kannustaa agilityssa, KIITOS! Ilman sinua en nyt olisi tässä enkä varmaan vieläkään olisi aloittanut kisauraa agilityssa? En tiedä... 

Meillä on ollut monenmoisia kisareissuja, koulutustapahtumia sekä ollaan kouluttauduttu yhdessä aktiivisesti Janita Leinosen, Niina-Liina Linnan sekä Timo Rannikon koulutuksissa. Mukavaa ja vähemmänkin mukavaa on ollut, kun aina ei vaan mene ihan käsiksen mukaan ja on tullut huomattua, että en mä osaakkaa ja mä oon ihan paska... Mutta siitähän se oppiminen ja varsinkin uuden oppiminen alkaa kun tiedostaa omat virheet ja puutteet. Itkeä ei vielä ole tarvinnut agilityn takia, muuta kuin ilosta on voinut tulla tippa silmäkulmaan, toistenkin puolesta ihan vain jännityksesta... Yksi mieleenpainuvista muistoista on Niinun AVO-SM radat kaikkien kolmen ohjattavan koiransa kanssa sekä MM-karsinnat joissa olimme turisteina katsomossa. Silloin jännitti ja karvatkin olivat pystyssä ja taisi sitä olla hieman tippaa silmäkulmassakin...

Jekkukin korkkasi agilityn alkeet tänä syksynä eli hänen kanssaan olemme olleet jatkoryhmässä opiskelemassa ja treenaamassa. Jekku on todella innostunut lajista ja oikea ADHD joten välillä on hieman pitelemistä koirassa ja sitten kun ohjaajakin on tupannut olla vähän samanlainen ADHD-tapaus niin se on välillä aikas räjähtävä yhdistelmä.

Jekku on kehittynyt mielestäni treenin määrään nähden ihan mukavasti ja minun pitäisikin luottaa koiraan enemmän kuin tällä hetkellä luotan. Luulen ettei koira osaa vaikka se osaa ja suoriutuu treeneistä ja radoista pätkissä ihka kivasti...

Jekku ei kyllä motoriikaltaan ole mikään kaikista helpoin koira ja se on vaatinut enemmän treeniä ja tulee varmasti sitä jatkossakin vaatimaan... Hyppytekniikka sillä oli aivan onneton, sellainen "laatikko" hyppy jota kyllä olen saanut jonkin verran korjaantumaan. Yhdellä hyppytekniikka kurssilla olin Jekun kanssa ja sieltä sain hyviä neuvoja millä tavalla voi harjaannuttaa koiran hyppytekniikkaa. Kunpa vain muistaisi näitä oppeja hyödyntää vieläkin sekä jatkossakin...

Tavoitteena olisi saada Jekku kisakuntoon... Joskus... ja Eikka kolmosluokkaan... Joskus...

Itsessäni huomaan suuren muutoksen eli paljon on tullut opittua niin tekniikoista kuin ohjauksestakin. Paljon on vielä opittavaa, mutta siitähän tämä laji on mukava, että koskaan ei ole valmis vaan aina on jotakin mitä tavoitella. Vuodessa olen "oppinut" puhumaan agilityn termeillä sekä päässyt vihdoinkin lajiin sisälle, mikä ei blondille ole ollut mikään helppo "nakki". Mutta minähän menen läpi vaikka harmaankiven kun sen päätän, arvaa olenko päättänyt? OIKEIN!

Nyt haluan toivottaa kaikille treenikavereilleni sekä kouluttajilleni

ERITTÄIN HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2010!

Minna, Eikka ja Jekku