Joulukuun 1. päivä ...

Jekun kanssa jälleen valkussa, onnex tänään pakkanen on ollut lauhtumaan päin.... Viikkoon ei ole voinut treenata kun on pitänyt -16 asteen pakkasia, hrrrr ja seuralla kylmä halli. Mutta nyt päästään lämpimään halliin treenailemaan, yes!

Aikas haasteellisen radan oli Niinu värkännyt tämän viikkoiseen treeniin, tutustuessani rataan tuli "monta" tenkkapoota mieleen... Eikan kanssa olisi ratkaisut löytyneetkin (ainakin jonkinlaiset), mutta Jekku, blaah... Jekku nyt vaan on ihan omaa luokkaansa ja tällä hetkellä Eikan kanssa on vaan niiiiiin mukava ja kiva mennä kun voi luottaa ainakin jossain asioissa koiran tekemiseen ja meillä on alkanut löytymään ns. yhteistä säveltä meidän tangoon. Noh löpinät sikseen ja treeniä lisää Jekun kanssa niin eiköhän sieltäkin rupea tangot taittumaan, ainakin joskus...

Ensimmäinen hyppy oli irrotus viistoon ja josta veto mutka putkeen kauimpaiseen päähän tietenkin. Jekku ei arvatenkaan aluksi hypännyt hyppyä vaan ohitti sen, mikä ei ollut mikään yllätys... Sitten kun sain sen tulemaan ensimmäisen hypyn niin sitten koira paineli selän takaa väärään päähän putkea. Eli lääkkeeksi koira hanskaan heti hypyn jälkeen ja lähetys putkeen, toimi!!! Tätä ei sitten jääty enempiä hinkkailemaan, ettei koira turhaannu ja väsy. Jatko putkesta oli taaksetyöntö hypylle, josta suora hyppy A-este jonka jälkeen persjätöllä/leikkauksella/vekillä/ennakoivalla valssilla seuraavalle hypylle, josta hyppy, taaksetyöntö ja lähetys mustaan putkeen. 

Jekku ohitteli tänään muutaman kerran esteitäja en tiedä mikä siihen on syynä?? Rimat nostettu vähän aikaa sitten 40 korkeuteen se varmaankin, luulisin ainakin. No siis koira ohitteli muutaman kerran hypyn ja yllätys minulla sitten meni tonkis nekkuun ja perskeles päätin, että nyt tuo koira hyppää esteet ja PISTE! Ja hitto niin se tekikin ASENNE RATKAISEE AINA! Toinen paikka muuten oli alun lähdössä jälleen, koira ei meinannut pysyä paikoillaan ollenkaan, hitto! Muutaman kerran sieltä varasti ja pööpöili sitten minä ärähdin ja hitto Jekku istui kuin partiopoika asennossa ja eipä tuo varastellutkaan enää. Eli turhat hyysäämiset pois ja kunnon tekemisen meininki asioihin niin koirankin itseluottamus ja tekeminen parantuu, taas tuli niiiiin todistettua tämäkin asia.

Jatkuu siis mutkaputkesta jonka jälkeen lähetys takaakiertoon (Jekun kanssa yritän nyt "jo" lähteä sille tielle etten turhaan saattele sitä tällaisille esteille) hyvin irtoaa ja mihin tänään olin NIIIN LOVENA JEKUSSA MITEN HIENOSTI SE TEKEE A-ESTEEN KONTAKTIN, WOW! Sekä koira etenee erinomaisen määrätietoisesti koko A-esteen, sitä videolta olen tässä ihaillut useampaankin kertaan, hyvä Jekku! Aluksi tein persjätön A:n jälkeen ja siitä ennakoivalla valssilla seuraavalle hypylle (meni muuten sitten ihan pläskiksi eli valssi valui), taaksetyöntö ja lähetys mustaan J:n malliseen putkeen. Sitten tein A:n jälkeisen hypyn leikkauksella sekä seuraavankin hypyn leikkasin jolta jälleen taakse työntö ja mustaan putkeen. Tässä aluksi menin aivan liian pitkälle A:lta koiraa odottelemaan jotenka minulle ei jäänyt leikkaukseen tarpeeksi liikkumatilaa joten tässä paikassa on lähdettävä koiran kanssa yhdessä A:lta, että ehtii tekemään kunnon leikkauksen. Sitten kokeiltiin vielä persjättö, vekki&leikkaus setti kyseisille hypyille ja ihan jees.

Jatko mustasta putkesta oli kepeille 90 asteiseen avokulmaan, menin vastaanottamaan koiran ensimmäisestä välistä "väärältä" puolelta keppejä. Jekku ei aluksi oikein taittunut ensimmäiseen väliin, mutta rupesi kolmannella yrittämällä jo sinnekkin kääntymään. Koira jätti yllätys, yllätys jälleen kaksi viimeistä väliä pujottelematta, joten ohjurit viriteltiin sitten sinne ohjailemaan Jekkua. Meillä oli jo viime viikolla puhe, että rupean ohjureiden kanssa vahvistamaan keppejä, mutta nämä pakkaset eli en vaan yksinkertaisesti ole päässyt treenaamaan viikkoon.

No nyt sitten aluksi namin kanssa opeteltiin "sietämään" ohjureita, blaah. Ei oo helppoo eikä tehty mun hermoille, mutta kaikkeni yritän, lupaan sen, lopussa kiitos seisoo vai miten sitä sanotaan... Joo siis välillä Jekku hyppi ohjureiden yli välillä mentiin alta yms. Noh saatiin me sitten onnistumaankin koko kepit niin, että Niinu oli namin kanssa lopussa ohjaamassa ohjureiden kohdalla, huh, huh! Ei siis muuta kuin treeniä ja treeniä lissää!!!